CITYMAN

STORY & PHOTOS

ELIAS MARKKULA

 

Alpo Nummelin and Tomi Leppänen from CITYMAN talk about their sound, equipment and The Way of the Bow.

“Alotettiin vuonna 2006 semmonen bändi kun Alpo ja Tomi, tarkotuksena tehdä elektronista musiikkia. Biisejä alko sit kertymään varastoon aika paljonkin, varmaan n. 60 biisiä. Keikkailtiin sillä nimellä ja tehtiin joitain remixejä. Se jäi kuitenkin vähän junnaamaan paikalleen, niin aateltiin vaihtaa nimi, jos se auttais jotenkin. Vaihdettiin sit nimi ja vähän fokustakin, enemmän popin suuntaan. Nimi tuli sit yhen Cityman merkkisen paidan labelista, ja olihan siellä taustalla se puhelinkin [Mobira Cityman]”

“Meillä ei oo läppäriä livessä, et me käytetään paljon analogi syntikoita ja hardware samplereita ja sekkareita. Siit se oikeestaan lähtee. Jos pitäs lempisoitin valita niin mulla se ois ehkä Roland Juno 106 [Alpo]. Käytetään myös paljon AKAI MPC1000 hardware sampleria.”

“Me ollaan molemmat tultu tuolta rock-musapuolelta ja bändikuvioista, enemmän kokeellisen musan kuvioista. Tää meidän bändi lähti vähän enemmän sellasena duo/soolona. Et ollaan oltu ennen bändeissä siellä taka-alalla rummuissa komppaamassa muiden tekemiä biisejä. Haluttiin tehä vähän niinku molempien yhteinen soolo. Toi kokeellisen musan puoli on aika hyvin kartotettu ja tutkittu, niin tää on ikään kuin kokeellista musaa meille, kun yrittää tehä täydellistä pop-musaa.”

“Me matkustetaan molemmat tosi paljon kumpikin, niin aika paljon tehään hotellihuoneessa biisejä ja lähetellään niitä sit toisillemme. Toinen tekee aina vähän pidemmälle ja sit mennää yhessä studiolle ja tehään loppuun.”

“Se on ihan hyvä et toinen tekee jonkun pohjan ja annetaan eteenpäin toiselle tuhottavaks. Toinen ottaa sit siitä ne elementit mistä tykkää ja palottelee. Me ollaan tehty niin pitkään musaa yhessä, välillä se oli sillain et jumalauta, kauhee homma pistää kaikki uusiks, mut me ollaan jotenkin todettu et tälläsen työlään prosessin kautta me ollaan löydetty se meidän yhteinen soundi, CITYMAN soundi. Nykyään se on jo vähän vaivattomampi se prosessi.”

“Me ollaan haettu aika pitkään tätä meidän omaa soundia ja se, et me ollaan tälläsii perfektionisteja ja viilaajia, eikä meillä oo aikasemmin ollu deadlinee, nii sit me vaan tehtiin loputtomasti. Tehtii yhestä biisistä joku 10 eri edittiä, ei siinä ollu enää mitää järkee. Mut sit me vaihdettii bändin nimi, otettii selkee suunta et mitä me halutaan tehä, saatiin hyvä levy-yhtiö mukaan. Sit meillä olikin yhtäkkiä kahessa kuukaudessa kaikki valmiina EP:tä varten.”

“Hyvän biisin tekeminen vaatii paljon istumalihaksia ja kärsivällisyyttä, et sää asetut sellaseen tilaan et sää oot altis sille sattumalle. Pitää vaan tehä tosi paljon ja jossain vaiheessa sieltä sit lävähtää.”

“Ehkä tässä on sellanen ZEN-jousiampujan suhtautuminen taiteen tekemiseen. Kyūdō jousiampujat saattaa olla ensimmäiset kolme vuotta ampumatta yhtään laukausta sillä jousella. Ne vaan käy läpi sitä prosessia ja hakee sitä oikeeta vetoo ja sitä mielentilaa. Mä luulen et meillä on ollu tässä vähän samanlainen meininki. Nyt me ollaan päästy ampuun ja nyt lähtee sit aika tykisti.”